tiistai 17. tammikuuta 2017

Kiertokulkua

Mikähän siinä on, että kun vanha tavara vaihtaa paikkaa, se kiinnostaa heti kissaa? Esimerkiksi meidän peltinen fati, se mistä ei ollut mihinkään joulukuvauksissa, oli jossain vaiheessa suosittu. Sittemmin se on saanut olla ihan itsekseen ikkunalla.

Mitä tapahtui kun se siirrettiin keskelle lattiaa?


No nii-i. Nyt se on koko ajan miehitetty, usein vielä tuplamiehitetty. Henkilökunta nosti fatin alas sen vuoksi, kun rönsylilja on taas venyttänyt rönsyjään alaspäin niin että fatista Eppu ylettyy napsimaan niitä. Tämä tietysti huomattiin keskellä yötä, eli ensiavuksi fati vaan pois. Ja siihen se on nyt jäänyt pariksi päivää, koska on niin suosittu.

Pitää ehkä antaa sen olla keskellä lattiaa ja kun suosio hiipuu, siirtää se takaisin ikkunalle ja tadaa, taas suosio kasvaa? Paitsi että jos niin ajattelee tapahtuvan, tiedätte miten kissojen kanssa käy.

torstai 12. tammikuuta 2017

Lajiesittelyssä egyptiläinen vampyyrilepakko


Egyptiläinen vampyyrilepakko asuu luonnossa Egyptin pyramidien varjossa, mutta viehättävän ulkomuotonsa ja ystävällisen luonteensa vuoksi sitä on jalostettu myös lemmikkieläimeksi. Vampyyrilepakon voi hankkia luotettavalta kasvattajalta.


Lepakko on erittäin ihmisystävällinen ja sietää hyvin käsittelyä. Sillä on kantava naukuva ääni ja se kehrää kuuluvasti. Vampyyrilepakko nukkuu päivisin ja hilluu öisin. Sen suosikkiruokaa ovat katkaravut, lisäksi se pitää erilaisista kana- ja tonnikalaruuista.


Leikkisäluonteinen lepakko nauttii lajitoverin seurasta. Kaverin kanssa kiidetään ja painitaan sekä nukutaan yhdessä. Vaikka vampyyrilepakko on karvapeitteinen, se nauttii lämpimästä ja nukkuu mielellään joko lajitoverin kyljessä tai henkilökunnan sylissä. Lepakko painaa noin seitsemän kiloa.

perjantai 6. tammikuuta 2017

Vilskettä ja vilinää

Henkilökunta kävi viime viikolla toisella katsastelukäynnillä Triolan henkilökunnan kanssa Naukulassa katsomassa pieniä pinkkitassusia. Ja olihan niitä. Edellisestä visiitistä olivat tuplanneet painonsa ja liikkuminen oli siirtynyt pienestä mönkimisestä ihan eri sfääreihin. Nyt mentiin ja mellastettiin, joskin iso osa vierailusta meni kyllä myös unten mailla. Mutta ei sen väliä, me tädit kopeloitiin ja lässyteltiin silti.

Kameralle nämä pikkuiset ovat kyllä varsin haastavia kohteita, kun menoa ja meininkiä piisaa eikä kuvaaja pysy millään perässä. Lisäksi vierailun aikana elinpiiriä laajennettiin saunan puolelle, eikä kuvaajat sentään kontanneet perässä ihan sinne asti, vaikka lähelle kylläkin. Harvemmin tulee kyläillessä maattua kylpyhuoneen kynnyksellä, mutta kun kissat ovat kyseessä niin mikäs siinä...



Tasapaino ei ole ihan vielä niin kohdallaan että nurinpäin olevan vadin päällä pystyisi pitkään seisomaan mutta sehän ei menoa haittaa.



Moppi oli vallan ihmeellinen asia, jota piti tuijotella ja mietiskellä.



Erilaisia pesiä ja petejä piisaa Naukulassa ja tämä huopainen kota vaikutti aika suositulta. Myös Namu-äiti kävi siellä pötköttelemässä.



Toiset nukkuvat avomallin pesässä ja esittelevät niitä kuuluisia pinkkitassujaan.


Ruokaakin oli tarjolla, ravitseva possun jauheliha maistui kahdelle pennulle niin että maiske vaan kävi ja lautaset tyhjenivät huippuvauhtia. Kun kasvutahti on valtava, on sitä ravittava jo muullakin kuin maidolla.


Namu-emä tankkaa samalla pentujen kanssa, onhan silläkin kova ravinnontarve kun pitää viittä villiä pentua imettää ja paimentaa.


Naukulan itseoikeutettu isäntä on Sulo-komistus, joka on niin valtavan komea ettei voi kuin ihailla sen muhkean tiivistä turkkia ja lempeää olemusta. Sulo kunnioitti vieraita esittelemällä täplämassuaan ja vastavuoroisesti vieraat palvelivat Suloa uloskäynnillä kun herra halusi ulkoiluhäkistään sisään tai ulos.


Aikamoista urakkaa jaksaa Naukulan Mamma pyörittää pentujen ja vierastulvan kanssa, näistä pennuista varmaan tulee maailman sosiaaleistetuimmat kissalapset! Kaikilla on jo omat kodit ja Noomi jääkin omaan syntymäkotiinsa Sulon ja Namu-mamman seuraksi.

lauantai 24. joulukuuta 2016

Luukku 24

"Ihan" sinne ei päästy mihin yritettiin, taaskaan, tässä on jotain lähintä sinnepäin.


Eihän tässä sitä fatia ole, mutta molemmat pojat samassa kuvassa ja tonttulakki about oikeinpäin päässä! Jos Eppu ei olisi alkanut tunkemaan naamaansa eteenpäin sulkimen räpsähtäessä ja naama olisi terävä, tässä voisi olla ihan joulukuvan aineksia. Maunokin voisi katsoa kameraan, mutta sehän olisi jo aika paljon vaadittu, että molemmat samaan aikaan samaan suuntaan katsoisivat. Ei tullut sitä The Joulukuvaa tänäkään vuonna. Ehkä ensi vuonna muistetaan olla yrittämättä.


perjantai 23. joulukuuta 2016

Luukku 23

Jos alkaa ottaa pannuun, pistä pannumyssy päähän. Vaikenee kaikenlainen valitus.


torstai 22. joulukuuta 2016

Luukku 22

Nyt alkaa jo väsyttää nää sun puujalkavitsit. Aika väsynyttä settiä.


keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Luukku 21

Dear in headlights. Noin kansainvälisellä kielellä.