lauantai 27. elokuuta 2016

Helkkari mikä telkkari!

Nyt löydettiin hitti internetin ihmeellisestä maailmasta! Tai ei ihan itse löydetty, saatiin vinkki. Ensin katsottiin tietokoneelta. Jotain ihan hurjan kiinnostavaa.


Sitten henkilökunta pisti oikein isolle ruudulle. Katseluetäisyys ei ollut ihan suositellun mukainen, mutta kertonee kiinnostavuudesta.


Mauno joutui kurkkimaan takarivistä, tämä oli erityisesti Epun juttu, vaikka aiemmin Mauno tuijotti samaa pätkää kyllä herkeämättä tietokoneen ruudulta ainakin vartin ajan, kunnes henkilökunta katkaisi lähetyksen.


Kun Mauno kyllästyi, Eppu jatkoi. Löytyi onneksi mukavampi paikkakin kuin tuo kaapin päällinen.


Kyse on siis tästä videosta. Kaksi tuntia erilaisia tirppoja. Ja näitä löytyy samaa sarjaa vielä lisääkin, jos kyseisen videon kaksi tuntia ei riitä...


sunnuntai 21. elokuuta 2016

Tiluksilla

Meillä on iso piharemontti menossa ja käytiin eilen vähän Tarkastaja Turakaisen kanssa katsomassa missä hommassa mennään, kun tilukset on niin laajat ettei ikkunasta näy reunoille asti. Olihan siellä, vaikka mitä myllerretty eikä taideta olla vielä puolivälissäkään hommaa.

Takakulmilla tavattiin meille uusi tuttavuus, Masa-kolli henkilökuntansa kanssa. Masalla oli mukana koiraeläin, henkivartija, ja komea frakki päällä. Masa on ollut katujätkä, metsien mies, mutta sittemmin päätynyt ihan sisähommiin. Mauno ja Masa otti aika intensiiviset tuijotuskisat parin metrin päästä, koiraeläin ei uskaltanut osallistua hommaan vaikka kävi ensin vähän murahtamassa Masan puolesta. Lopulta Masa kuitenkin kannettiin paikalta ja Mauno käveli omin jaloin säilyttäen arvokkuutensa.

Oltais varmaan siellä vieläkin, jos henkilökuntansa ei olis napannut Masaa kyytiin ja vienyt kotiin. Me jatkettiin matkaa ja loppumatkasta, melkein kotiovella Mauno joutui parin pikkutytön hellyyskohtauksen uhriksi. Mauno kesti kuin mies, vaikka selvästi epämukavaksi olonsa tunsikin ajoittain. Mutta pieni epämukavuus ei riko, tekee ihan hyvää olla välillä sosiaalinenkin. Eppuhan olisi heittäytynyt selälleen tyttöjen edessä rapsuja kerjäämään, mutta kun Eppua pitää tulla kotiin rapsuttelemaan. Ei vastaanottoa ulkotiloissa.


Mutta sitten löytyi se kaikista ihanin. Betonipaakku. En tiedä mitä on kissoissa ja betonissa, tai ainakin joissain kissoissa, mutta se on jotain i-ha-naa. Siinä pitää kieriskellä ja hieroa itseään ja puskea ja aaaaaah. Tässä olis voitu olla loppupäivä.


Nurtsikin meni ihan linttaan kun Mauno piehtaroi. Pitäisi varmaan pyytää remontin loputtua yksi tuollainen köntti kotiin. Tai valaa joku ihan oma piehtarointipaakku.

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Tähdet tähdet

Blogitapaamisen goodie bagissa ollut Royal Caninin pehmoistakin pehmoinen viltti on ollut meillä supersuosittu. Erityisesti Eppu arvostaa pehmeitä asioita ja leipoo peittoa huolella ennen nukkumaan asettautumista. Pörinä vaan kuuluu, kun Eppu vaivaa taikinaa.


Tähtipeitto on kyllä niin pehmoinen ja isokin, että saattaapa henkilökuntakin sitä joskus päiväunillaan lainata. Näitä ei taida saada mistään kaupasta, että henkilökunta voisi hankkia oman?

keskiviikko 3. elokuuta 2016

Hambikeikalla

Käväistiin Maunon kanssa hambikeikalla, ihan vaan putsauksessa, ei ollut poistettavaa. Herra oli tuttua rähinää alusta loppuun asti, mitä nyt operaation ajan unten mailla. Kotonakin piti vähän murista ja suhista, mutta loppujen lopuksi selvittiin kotioloissa aika vähällä eikä tarvinnut edes eristää poikia yöksi.



Henkilökuntakin vielä kotona vähän kiusasi eikä päästänyt heti kopasta vaan otti kameran hetkeksi käteen. Aika ilkeää.

Ehkä tapan kun pääsen täältä...



Tai jos anomalla? Olen säälittävä pieni vangittu karvasuikero.


Hyvä kun hambit laitettiin, näillä onkin kiva nakertaa.



Ihan pelkkä hambikeikka meillä ei ollut. Henkilökunta löysi Maunon rinnasta patin pari viikkoa sitten, sellaisen sormenpään kokoisen (anamneesissa lukee cashew-pähkinän kokoinen) nahan alla muljahtelevan pallukan, jota Mauno ei mitenkään aristanut. Kyselyllä ja tutkiskelulla vaikutti, että olisi ihan rasvapatti tai muu vaaraton, joten jätettiin asia hautumaan, kun kuitenkin elokuun loppupuolella oli tarkoitus mennä hammaskivenpoistoon, niin voisi tutkia samalla, kun Mauno ei kuitenkaan rauhoittamatta anna tutkia.

Tilanne hieman muuttui, kun viime viikolla henkilökunta löysi toisen patin, herneen kokoisen pienen palluran ylimmästä nisästä. Kissojen nisäkasvaimet ovat useimmiten pahanlaatuisia ja huonosti hoidettavissa, joten aikamoinen paniikki, ahdistus ja stressi ehti nousta ja lääkäri varattiin välittömästi. Toisaalta toivoa antoi se, että uroksilla pahanlaatuisen nisäkasvaimet ovat harvinaisempia. Mutta tottakai sitä aina ajattelee pahinta...

Huojennus oli aikamoinen, kun Maunoa kotiin hakiessa kerrottiin, että isompi pallukka oli todellakin vaaraton rasvapatti ja nisässäkin ollut pampula oli samoin vaaraton nestekysta, joka tyhjeni ohutneulanäytettä otettaessa. Rasvapatti jätettiin silleen ja jos se ei ajan kanssa kasva isoksi, sitä ei tarvitse poistaa.

Koska Mauno on jo seniori, 8 vuotta, ja lääkärissä on käyty viimeiset vuodet vain rokotuksilla ja hammashommissa, eikä Mauno anna rauhoittamatta käsitellä, otettiin yleistilan tsekkaukseksi perusverenkuva. Kaikki arvot olivat nätisti viitearvojen puitteissa, joten senkin puolesta Mauno on terve poika.

Voi kuinka paljon sitä voikaan pelätä rakkaansa puolesta...

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Hikinen Kaapeli

Taas näin perinteisesti heinäkuun lopulla oli Surokin näyttely Kaapelitehtaalla ja hikihän siellä tuli, vaikkei aurinko paistanut. Lämpöä piisasi, ilmaa ei niinkään, mutta onhan se näyttelypaikkana sikäli erinomainen, että sinne pääsee näppärästi julkisilla ja tarjolla on luonnonvaloa tuomarointiin.

Maukulaisia oli paikalla peräti seitsemän ja tuomarina oli Bobby Funk. Nimi antoi odottaa mustaa amerikkalaista miestä, jolla on iso afrokampaus, psykedeelisväriset ja -kuvioiset vaatteet sekä tv-ruudun kokoiset aurinkolasit (jotka kieltämättä voisivat olla hieman hankalat kissojen turkin ja silmien väriä arvioitaessa...), mutta paikan päällä olikin saksalainen nainen. Aina eivät odotukset ja todellisuus kohtaa.

Ensimmäisenä pöydälle pääsi päivän ainoa pronssivärinen mau Teye, Kissat kertovat -blogista tuttu. Teye ei varsinaisesti näyttelypöydällä viihdy, joten emäntänsä olikin luvannut, että tämä on viimeinen kerta. Serti tuli onneksi.



Seuraavana vuorossa oli CatNmaus-kissalassa majaa pitävä reipas kollipoika Bias (Bias Yá Moasi, CZ), joka on kokenut ja rento näyttelijä.



Koska perusarvostelun jälkeen tuli vielä kutsu sekä värin parhaan että tuomarin parhaan valintaan, Bias odotteli rennosti omassa kopassaan.



Biasin jälkeen vuorossa oli kissalakaveri Lola, CatNmaus Amira Sabihah, joka myös esiintyi kokeneen varmasti tuomarille.




Lolan jälkeen vuorossa oli toinen leikkaamaton naaras, vanha tuttumme Ausaren kissalasta, Chandani. Chandiksella on ollut pientä näyttelytaukoa, joten hieman oli arasteluakin ilmassa, mutta ei mitään suurempaa. Omassa kopassa oli hyvä rauha kölliskellä ja nukkua muu päivä, eikä oikein muu huvittanutkaan.





Chandiksen jälkeen vuorossa oli sitten kaksi pentua, ensin Walidah-kissalan Atiqtalaaq, joka on Chandanin veljen Usvan pooika. Erittäin nätti pentu.



Toinen pennuista oli CatNmaus-kissalan tyttöpentu Bayueh, joka olikin sitten suurinpiirtein suloisinta, mitä on aika pitkä aikaan näkynyt. Aivan valtavan kaunis ja suloinen tyttönen, joka hurmasi kaikki, myös tuomarit ja olikin lopulta BIS molempina päivinä!


Täti on rakastunut, läähpuuh.



Leikkaamattomien maukulaisten jälkeen pidettiin värin parhaan valinta ja sen vei tämä pikkuinen BIS-tyttönen kisaten tuomarin mukaan lähinnä isänsä Biasin kanssa.

Värin parhaan jälkeen jäi vielä yksi maukulainen tuomaroitavaksi, jo kastraattisarjaan siirtynyt Weera-mummo, jota vähän nauratti olla tuomarin sylissä. Weera on kokenut näyttelykonkari ja molempien kisassa mukana olleiden pentujen sekä Lolan mummeli.





Mukavan paljon oli maukulaisia lähtenyt näyttelemään tällä kertaa. Vielä enemmän on tarjolla lokakuussa Ery-Sydin näyttelyssä Helsingissä, kun samassa yhteydessä järjestetään egyptinmau erikoisnäyttely, jonne toivottavasti saadaan oikein runsas osanotto! Valitettavasti meiltä osallistuu vain henkilökunta, mutta sukulaisia on paljon nähtävillä, sen voi luvata.

lauantai 16. heinäkuuta 2016

Pökköä pesään!

Henkilökunnan kotiutuessa töistä eteisessä on useimmiten vastassa kaksi nälkäistä karvasuikeroa. Äkkiä ruokaa kippoihin, vatsat täyteen ja sitten jo nukuttaakin taas.

Yhtenä päivänä tällä viikolla kuvio oli taas sama ja henkilökunta aikansa sohvalla istuttuaan ihmetteli mihin Mauno meni nukkumaan. Eppu näkyi työhuoneen pöydällä olevassa pesässä. Piti kurkata makkariin, koska se on aina vaihtoehto, jos Mauno ei ole näkyvillä.


Siellähän Mauno. Oli ilmeisesti ollut viileäkin, kun oli pitänyt kaivautua peiton alle oikein.

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Ärhäköintiä

Meillä on ollut vähän hässäkkää joten edellisestä postauksesta on taas ehtinyt vieriä aikaa.

Ihan ensin kiitellään viime viikonlopun bloggaritapaamisen järjestämisestä Tassulinnaa sekä tapaamista sponssanneita Helsingin Kissakahvilaa, Royal Caninia ja Primacatia. Kuvia tapaamisesta ei ole, koska henkilökunta ei jaksanut raahata kameraa kun oli samalla reissulla muutakin menoa.

Loppuviikkoa on värittänyt Epun lääkärikäynti, jonka johdosta täällä on taas ollut lievä sotatila päällä Maunon känkkyröidessä pahalta haisevaa kaveria. Epun syöminen on taas ollut aikamoista nirsoilua ja kun siitä nirsoilusta sitten seuraa syömättömyyttä ja siitä puolestaan oksentelua, päätti henkilökunta viedä Epun tarkastukselle, jospa vaikka selviäisi onko vika vatsassa vai päässä.

No, vatsasta ei sitä vikaa ainakaan löytynyt. Verikokeet ok, vatsan röntgen ok ja ultra samoin. Tosin ihan hirveän nätisti Eppu ei jaksanut olla röntgenissä ja ultrassa paikoillaan, joten maailman tarkimmat ne kuvat eivät ole, mutta sen verran että näkymät niistä saatiin. Rauhoittamaan kun ei tällä keikalla viitsitty ryhtyä. Vika siis on näillä näkymin päässä ja kunhan tästä sotatilasta lepytään normitilaan, kokeillaan pienellä annoksella rentouttavaa lääkettä, jonka pitäisi nostaa ruokahalua.

Ensimmäinen yö ja sen jälkeinen päivä henkilökunnan työpäivän ajan Eppu oli makkarissa eristyksessä, koska Mauno tuttuun tapaansa suhisi, murisi ja hyökkäili päälle. Viikonloppuna hyökkäykset ovat olleet laantumaan päin ja pojat saavat olla ihan yhdessä, mutta edelleen suhinakohtauksia tulee. Ainakin kerran ovat pojat nukkuneet jo päikkäreitäkin samassa pesässä, joten Maunon mielipide tällä hetkellä on hieman ailahteleva.


Epun nirsoilu on puuskittaista ja täysin randomia. Välillä joku ruoka maistuu vallan mainiosti ja sitten se taas on ehdottomasti ei. Nälkä voi olla kova, mutta jos kipossa on ruokaa joka ei maistu, sitten ei syödä. Ei. Piste. Ennemmin vaikka oksennetaan mahanesteitä, kun syödään sitä kipossa olevaa kakkaruokaa. Tai syödään vaikkapa kunnon nippu timjamia keittiöstä, kuten tässä tällä viikolla oli tapahtunut. Ja oksutaan. Henkilökunta alkaa tulla aika epätoivoiseksi tässä ruokaruletissa, kun ei koskaan voi tietää mikä kelpaa ja mikä ei. Eikä se ruoka-arpojen ostaminen mitenkään halpaakaan ole. Ja vielä kun tässä ruletissa on pelinappuloina myös molempien poikien allergiat niin ei ole ihan helppoa arpoa sopivaa safkaa.

Mutta jos vaikka ensi viikonloppuna kokeilisi Epulle noppanappuloita (joiden tarpeessa taitaisi Mauno olla enemmän tällä hetkellä...), jos vaikka nappipäissään maistuisi ruokakin...